Tunnustuksen hetki

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset tunnustuksesta kuuluu siis Mialle, kiitos!

Tunnustuksemme annamme Kartsulle, Amylle, Annille, Annelle, Katriinalle, Kanervalle, Piattalle, ja Saralle.

Niin ja sitten ne kahdeksan asiaa.. Täytyy myöntää etten oikein tiedä millaisia asioita tässä haetaan, mutta tässä nyt joitain tunnustuksia meistä.

1. Leialla on vakava-asteinen rotta-addiktio, joka kohdistuu erityisesti Ikean “Råtta” pehmoleluihin, mutta myös kaikenlaiset muut rottaa tai hiirtä muistuttavat lelut ovat saaneet suuren suosion. Rottaa esitellään vieraille, sen vieressä nukutaan, se löytyy tyynyni alta joka aamu, sitä esitellään kun tulee kotiin, sillä yritetään kiusata Leeviä ja sitä yritetään tunkea matkalaukkuihin ja treenireppuihin. Rotta suussa kuuluu pitää tietynlaista örinää ja paukuttaa häntää seiniin ja huonekaluihin..

2. Leevi on ehkä hieman rasistinen eläin. Tai no pikemminkin se ajattelee olevansa paljon arvokkaampi mitä monet muut koirat. Pahimpia ovat mutaojissa uineet (haisevat) koirat, liian riehakkaat koirat, kuolaavat koirat tai liian lähellä viihtyvät koirat. Täytyy olla joko bichoni tai kissa päästäkseen sen suosioon…

3. Toisinaan sitä miettii että olisiko elämä helpompaa ilman koiria. Joka kerta päädyn siihen että olisi, mutta kuka niin tylsää elämää jaksaisi elää?

4. Koirilta olisi paljon opittavaa. Haluaisin samanlaisen kärsivällisyyden ja kyvyn rentoutua kun Leevillä. Leialta haluaisin edes puolet tuosta loputtomasta elämänilosta..!

5. Leevi on paljon viattomamman näköinen mitä se todellisuudessa on. Pehmeän ja valkoisen kuoren alla on hyvä kätkeä pippurista ja toisinaan hieman ilkikuristakin luonnetta..

6. Monet koirattomat pitävät vähintään sekopäisenä jos kerron kuinka paljon aikaa koirat vievät, kuinka paljon vaivaa niiden kanssa harrastaminen ja kouluttaminen vaatii, kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen lystiin kuluu ja kuinka se rajoittaa/sitoo koko elämää. Onneksi maailmassa on paljon meitä koiraihmisiä, jotka tekevät tästä elämäntapaharrastuksesta entistä tärkeämmän, eikä heille tarvitse perustella edellä mainittuja asioita.

7. Minun ei koskaan pitänyt kisata tai lähteä virallisiin näyttelyihinkään.. Nyt harmittelen että olen töissä valtaosan viikonlopuista, enkä pääse kisailemaan ja reissailemaan koirien kanssa joka viikonloppu. Ei minulle muuten pitänyt toista koiraakaan tulla koskaan ja nyt salaa jo haaveilen siitä kolmannesta.. Niin ja sen rodunkin piti olla (käyttölinjainen) saksanpaimenkoira..

8. Koirat on siitä hienoja otuksia että ne mukautuu täysin omistajansa elämänrytmiin, tai rytmittömyyteen. Meillä jokainen päivä on erilainen, eikä mitään tiettyyn aikaan tapahtuvia rutiineja pääse muodostumaan. Silloin kun ollaan valveilla niin mennään täysillä, ja silloin kun nukutaan niin levätään sitten ihan kunnolla.