26.7.2014

Lämmintä on

 

 
Kuluneella viikolla on mittari paukkunut yli 30 asteen joka päivä. Loppuviikon treenit peruttiin ja ollaan vaan iltaisin tehty vähän kettistä ja tokoa lähikentällä Leian kanssa - eikä sitäkään joka ilta. Koirat ei ainakaan ole näyttäneet kärsineen kuumista ilmoista, mitä nyt väsyneempiä ovat kotona. Helteillä onni on koti metsän ja puiden varjostamalla paikalla, joten kämppä on pysynyt siedettävissä lämpötiloissa. Mutta jos minulta kysytään voisi helteet alkaa jo pikkuhiljaa hellittää..
 
Torstaina tuli ihana Sissi viikonloppuhoitoon. Leia ja sissi on tosi hyviä kavereita - nukkuvat toistensa vieressä, leikkivät samanlaisia leikkejä ja tulevat kaikkiaan aivan mainiosti juttuun. Leevikin tulee hyvin juttuun, mutta pysyttelee mieluusti kaukana tyttöjen (rajuista) leikeistä.
 
Tänään neidot pääsi tuorinniemeen uimaan, ja huomenna tietenkin uudestaan. Molemmat uivat ja noutivat keppejä rantaan ja välillä vedettiin rannalla kunnon portugeesipainia - kunnes oli taas pakko päästä veteen. Loppupäivän onkin sitten ollut aika huomaamattomia koiria. Leevi taas vuorostaan väsytettiin vanhainkotivierailulla ja pikavisiitillä torilla. Koirat saa tietenkin osansa ihanista tuoreista kasviksista ja marjoista, tekevät mitä tahansa saadakseen vaikkapa palan porkkanaa tai mansikoita :-)
 














23.7.2014

Ihana kesä, ihanat koirat

 

 
 Ihana loma takana, elämäni pisin - täyden 5 viikon kesäloma. Aikansa kutakin. Nyt nautitaan työn teosta, arjen rutiineista ja kesästä, jota on vielä rutkasti jäljellä!

Viime viikolla vietettiin aikaa äidin luona lempäälässä, treenattiin agilityä, tokoa ja pelastuskoirailua, käytiin Karoliinan ja Nemon kanssa sateisessa suomenlinnassa piknikillä ja kauppatorilla viihdyttämässä turisteja, kökittiin metsässä mustikassa ja niin edelleen. Suomenlinnassa ei tullut kuvailtua koiria, turistien matka-albumeissa sen sijaan koirat komeilee varmaan satojen kuvien verran. Ja tietenkin tosi edustavina, tukat jakauksella, turkit mustanaan hiekkaa ja heinää..

 
Leevi on säikytellyt ihan todella viimeisen viikon aikana, jälkeenpäin vaan huvittaa. Viimeviikolla luulin sen tukehtuneen pitkään heinänkorteen lenkillä kun se ei tuntunut saavan henkeä ja mikään ei auttanut.. Onneksi oltiin eläinsairaalan lähettyvillä, tehtiin uukkari sinnepäin niin eiköhän pieni valkoinen päästä vihdoinkin oikeen kuuluvan röyhtäisyn joka taas aukaisee hengitystiet ja alkaa sitten mätätä lisää pitkää heinää kurkkuunsa elämäänsä tyytyväisenä.

Eilisen metsälenkin jälkeen se sitten alkoi ontumaan toista etujalkaa todella pahan näköisesti, katseli mua surullisilla silmillä, pysähtyi eikä halunnut liikkua.. Kannoin Leeviä varmaan kilometrin verran kainalokyydillä kotiin. Mieli maassa ja huolesta soikeana sekä omistaja että koira. Kunnes sitten päästin koiran jaloilleen lähellä kotia, kuiskasin sille "mennäänkö syömään" - Leevi irrottaa hampaillaan etujalan anturoiden välistä takiaisen ja jatkaa sitten täydellä vauhdilla matkaa kotiin silmät säihkyen ja haukku herkessä. Että silleen, voihan takiainen sentään.

Lei on ollut pätevä harrastuskoiruus helteistä huolimatta. Suurta iloa olen myös saanut revittyä siitä miten ollaan onnistuttu saamaan turha haukkuminen melkein pois monista tilanteista, itsehillintää lisää ja pihakäytös rennommaksi. En tiedä johtuuko se siitä mutta sen jälkeen kun Leia on saanut treenata haukkuilmaisua, on sen piippailu ja haukkuminen vähentynyt paljon muista tilanteista.

11.7.2014

Uidaan ja haukutaan

 
Tämä viikko taitaa olla kesän ensimmäinen kun oikeasti ollut tosi lämpimiä, helteisiä päiviä. Alkuviikosta oli treenimotivaatio nollassa omistajalla, siispä ei menty kentälle. Keskiviikkona suunnattiin Leian ja kaverin kanssa Rajasaareen piitkästä aikaa ja siellä vierähtikin melkein koko päivä ihanassa auringonpaisteessa. Leia juoksi ja juoksi, ui, sukelteli, kahlaili, leikki muiden koirien kanssa, hyppeli heinikossa, haukkui.. ja välillä vaan makoili kallioilla ja ruohikossa. Sellaista tavallista, niin parasta koiranelämää. Rajasaari on kyllä yksi lempipaikoistani, Leia on varmaan samoilla linjoilla niin onnelliselta se siellä näytti taas kerran. Täytyy käydä useamminkin nyt loppukesän ajan.

 

Eilen käytiin agilitytreeneissä kertailemassa hyppytekniikkaa ihan perussarjalla, tekee varmasti hyvää sellainenkin treeni välillä pitkien ratojen ja vaikeiden ohjausjuttujen hinkkaamisen sijaan. Käytiin myös läpi viimeaikojen ohjaustekniikoita "kuivaharjoitteluna" noin niinkuin ohjaajille muistutuksena.

Tänään hakua maastossa, kuumuuden takia tehtiin helppo treeni että koirat voi varmasti onnistua ja motivaatio tekemiseen säilyy hyvänä: yksi peräänlähtö ja yksi haamuileva maalimies. Leia ampasi suorilla pistoilla ja kovalla vauhdilla. Ensimmäistä kertaa vaadittiin myös haukkuilmaisua maalimiehien luona, palkkasivat sen muutamasta haukusta joka tuntui tulevan helposti. Leialle tuo ilmaisun opettelu näyttää olleen helppoa, haukkuminen on niin hirvittävän hauskaa!

Leevikin harjotteli yksinollessaan ilmeisesti haukkuilmaisua kun kuului pikkukoiran ääni raollaan olevasta ikkunasta ulos saakka kun tultiin kotiin.. Perhanan koira! Siispä pienelle valkoiselle on tulossa lyhyitä yksinolotreenejä (ja sitruunapanta?) viikonlopulle ja ensi viikolle..



 
 

8.7.2014

Iltauinnilla

 
 Kiitos uintiseurasta Heidi ja Hilma, Kiara + Ninja! :)









5.7.2014

Tun(n)arit kentällä

 
Viimeviikkoina olen saanut kuulla muutamaltakin suunnalta että mulla on hihnan päässä ihan huipputyyppi, hauska koira, todellinen hessuhopo tilanteen vaatiessa :) Leiahan rakastaa työntekoa yli kaiken, mutta sen kanssa treenaaminen kasvattaa kyllä kärsivällisyyttä ja sen kanssa treenaamiseen sisältyy aina myös naurua ja huumoria. Niin sen kuuluu ollakin!
Välillä ärsyttää koiraharrastuksissakin kasvava suorittamisen meininki, liika vakavuus ja kilpailukeskeisyys, mutta ne on taas on ihan oma juttunsa.

Keskiviikkona oltiin tehiskoulutuksessa opiskelemassa tunnaria. Sanotaan vaikka niin että se on liike jonka kanssa tullaan treenaamaan ja jonka kanssa on tehty töitä, ja josta kyllä tulen hyppimään riemusta kun se joskus alkaa sujumaan. Leian mielestä oli ihan mielettömän siistiä päästä kaahailemaan piiiitkässä heinikossa oman hajuista etsien ja kyllä se ne sieltä nostikin. Saatiin neuvoiksi treenata palautusta/oman tuomista erillisenä liikkeenä jotta saataisiin tunnari joskus valmiiksi asti. (Jatkettiin tätä seuraavana yönä iltaruokapalkalla ja hyvin toi tunnarikapulaa!) Heinikkotreenit jatkuu myös ja vieraan hajuisia kasoja mukaan. Eli vahvistetaan vielä liikkeen perusideaa ettei tuo pääsisi siihen kaahailun makuun (kapuloita, jee, kiire!).

Eilen tehtiin agiityä ja Leia oli sallivalla tuulella. Ei sinkoillut vaan kuunteli ohjausta hyvin, antoi mun virheitäkin anteeksi vaikka itse mokailin välillä. Treenattiin ainoastaan kuudella hypyllä, kolme erilaista rataa mutta niin vaan sai siitäkin aikaseksi ohjaajalle ihan kiitettävästi haasteita. Ei mitään suoraan rallattelua vaan tiukkoja käännöksiä, ennakointia, valssien ajoittamista, takaakiertoa, sylivekkejä.. Välillä vaan tuntuu että ohjaajalle ihan liian vaikea laji, mutta toisaalta just se haastavuus tekee siitä niin koukuttavaa. Keppiprojekti etenee, ei ihan toivottomalta sen suhteen näytä.

Tänään pelastuskoirajuttuja raunioilla. Leian kanssa ketteryysesteistä treenailtiin tikapuita jotka tuntuu olevan sille vaikea hahmottaa. Tässäkin auttais varmaan tehostetut takajalkojenkäyttötreenit muutenkin ja ihan vaan noiden tikkaiden aktiivisempi treenaaminen apuohjaajan kanssa. Aloitettiin myös pituusesteen harjoittelu ja tehtiin ekaa kertaa alumiinista putkea.  Putki kun putki, tuumasi Leia ja kaahasi täydellä innolla läpi vaikka mietin mahtaako se jännätä kolisevaa ja matalaa tunnelia.
Leia treenasi vielä ilmaisua kahden eri ihmisen haukuttamana ja etsi yhden maalimiehen raunioilta. Ilmasua aletaan ottaa myös etsittäville maalimiehille seuraavaksi. Ihan hyvin se haukkui, mutta varmisteli välillä multa katseella että teenkö nyt oikein.. Maalimies löytyi hyvin laatikosta, mutta kun palkkarasia ei heti auennut niin lähti etsimään seuraavaa.. Tuli toki takaisin käskystä ja malttoi syödä loppuun asti.

Iltaulkoilu vähän venähti tänään, kuusi tuntia. Hoitolapsi Sissin kanssa jaksettiin vielä riehua kotiin tullessakin kunnes oli pakko vetästä stoppi ja käskeä neidot rauhottumaan.. Leevi tietenkin katseli vesiäisiä kulmiensa alta, "voi noita kakaroita"..

1.7.2014

Tahdon rrrruutuun!!


Tällä lomalla on ollut ihan mahtisäät treenata, ulkoilla ja juosta. Tähän sateeseen on niin tottunut, etten enää edes kaipaa lämpimiä kelejä ja kaikkihan on kiinni vain oikeanlaisesta pukeutumisesta.. Oon niin kyllästynyt kylmyydestä ja sateesta rutisijoille..

Tän loman koiralliset tavoitteet on saada Leia voivoi-valmiiksi tokossa ja agilityssä opettaa sille kepit niin huolellisesti uudelleen että se hakee ne itsenäisesti ohjaajastaan piittaamatta ja tekee ne myös aina loppuun asti ja mahdollisimman tyylikkäästi. Siinä on hommaa yhdelle kesälle.

Ollaan tehotreenattu tokon osalta etenkin ruutua ja tunnaria. Nyt jälkeenpäin harmittaa miksen opettanut ylempienkin luokkien liikkeitä sille jo kauan sitten, mutta kun piti olla pessimisti. Ruututreenit on tehty vesinokkaeläimelle mahdollisimman hauskoiksi, ja sitä se todella on sille. Viimeaikoina se on sitten käynyt siellä ihan omin luvinkin palkan toivossa, silloin ei paljoa naurata kun tyyppi juoksee satalasissa ruutuun kesken seuruun.. Tai silloin kun se päätti kesken hyppynoudon käydä kapula suussa tsekkaamassa ruudun, koska sieltä VOI saada ruokaa ja jatkaa sitten normisti hypäten takaisin noutokapulan kanssa ja tekee hienon perusasennon. Jep. Luoksetulossa Leia tekee hienot stopit, mutta ennakoi ja alkaa hidastaa oletetulla paikalla mistä käsky voi tulla.

Leian kanssa vaikeinta on kyllä pysyä sitä edellä treeneissä, se tuntuu ennakoivan kaikkea mahdollista jos tekee yhtään samankaltaisia harjotuksia. Voittajan liikkeet se kyllä osaa kaikki, vielä kun saan sen hillitsemään ruudun kyttäämisen ja saisin sen ajattelemaan vähemmän :) Mutta eikös sitä sanota että narttukoirat ei oo niitä yksinkertaisimpia olentoja..

Tänään vaihteeksi iltatreeni koostui vaan tunnarista ja ketteryysesteistä. Kettispöydille juokseminen on melkein yhtä hauskaa kun ruutuun!