22.5.2015

Punkkien vallankumous


 Tällaisilla eväillä kotiuduttiin sunnuntaina eläinlääkärin päivystyksestä Nemosen kanssa. Tämä kevät on ollut ihan uskomaton punkkikevät. Koirien punkkisyynit alkoi venyä iltaisin kolmen tunnin mittaiseksi, punkkeja löytyi parhaimmillaan lähemmäs 20 yhden iltalenkin jälkeen. Nemolle sitten nousi puremakohtiin isoja rupia ja lisäksi korvalehti alkoi märkimään (olin siitä juuri edel.iltana poistanut kaksi punkkia). Nemo oli kivulias ja sen myötä tosi äkäinen ja yhteistyöhaluton mitä tuli puremakohtien syynäykseen. Eläinlääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että parempi rauhoittaa Nemo siksi aikaa että saadaan puremakohdat kunnolla hoidettua, sen verran stressaantunut ja kiukkuinen oli pikkukoira jo niitä kauempaakin silmäillessä. Yhdenkin ruven sisältä paljastui vielä elävä punkki, ja tulehtuneita puremakohtia oli pitkin koiraa useampia.

Periaatteessa en ole aiemmin laittanut kovempia punkkimyrkkyjä koirille, vaan ollaan menty tarkkaan punkkitarkastukseen ja hyvään tuuriin luottaen. Yhtenä kesänä kokeilin Scalibor-pantaa aiheuttaen molemmille koirille oireita ja sitten oltiin taas monta vuotta ilman. Viime kesän (marraskuussa loppui) punkkisirkus mielessä päätin tänä vuonna kokeilla Symppis-pantoja mutta niiden teho mitä ilmeisemminkin oli aika mitätön. Elektronista punkinkarkotintakin kokeilin roikottaa Leevin pannasta kun siitä oli kuulemma saatu paljon hyvää palautetta, mutta ei se tainnut hillitä punkkeja lainkaan.

Nyt otettiin sitten Bayvantic:in valeluliuokset mukaan eläinlääkäristä. Kukaan ei saanut niistä iho-oireita! Onhan nuo melkoisia myrkkyjä, mutta ei ollut kauheasti vaihtoehtoja kun vaakakupissa painoi mahdolliset haittavaikutukset punkkilitkuista vastaan borrelioosi ja ihotulehdukset.

Tämän viikon punkkisaldo on näin torstaihin mennessä vain 1!! Ja sekin oli Leevillä maanantaina ennen kun lykkäsin senkin niskaan liuoksen.. Jospa tämä tästä..

Nemo sai 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkettä. Alkukesälle olin ilmoitellut sitä pariin tokokokeeseen mutta ne nyt jouduttiin sitten perumaan rauhoitusaineen ja antibiootin takia. Mutta ehkä me ehditään vielä kisata myöhemminkin kesällä, etusijalla kivuton koira tietenkin!



8.5.2015

Uusi alku


Myönnän unohtaneeni kuluneen kevään aikana koko blogin. Kevät on ollut yksi elämäni raskaimpia ja kiireisempiä, on ollut aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja juosta kellon kanssa kilpaa. Päällimmäisenä ollut huoli läheisen ihmisen sairastamisesta, elämän rajallisuudesta ja lopulta irti päästämisestä. Sen lisäksi lauma on pienentynyt kolmen rottamummon verran ja oli aika hyvästellä myös melkein koko elämäni matkassa kulkeneet kissakaverukset jotka tosin ei meidän "ydinlaumassa" asustaneetkaan. Surua ja luopumista, mutta myös hyviä ja iloisia hetkiä on mahtunut mukaan.
 
Erityisesti Leevi kunnostautui kevään "sairaalakoirana" ja sillä oli hyvin merkityksellinen rooli siinä suhteessa. Sen lisäksi ollaan pikkukoiran kanssa kierretty vanhainkodeissa kaverikoirahommissa. Koirat oli alkuvuodesta tosi vähällä treenillä kaikkiaan ja piti miettiä mihin kaventuneen harrastusajan käyttäisi fiksusti. Päätin olla hakematta agilityryhmään tulevalle kaudelle ja keskittyä pääasiassa pelastuskoiralajeihin. Leia sai treenipaikan tälle vuodelle ja uuden porukan kanssa on nyt takana muutamat hakutreenit metsässä ja yhdet rauniotreenit. Vanhalla porukalla ehdittiin vielä talven-kevään aikana käydä tekemässä rakennusetsintää ja harjoitella raunioilla.
 
Huomasin jo viime vuonna että tässä lajissa suunnistustaidot on välttämättömiä. Siispä tänään alkoikin suunnistuskurssi sipoon metsässä ja jatkuu ihan myöhäiseen syksyyn saakka. Treenattavaa riittää mutta jäi oikein hyvä fiilis ja paljon uutta oppia mieleen, josta on varmasti hyötyä.
Leialle olen kaavaillut tämän vuoden tavoitteeksi ensimmäistä rauniokoetta.. Haku vaatii enemmän treeniä, tällähetkellä harjoitellaan kovasti sitä että Leia irtoaisi itsenäisemmin ja suoremmin maalimiehille. Rauniot taitaa olla enemmän se meidän laji noista kahdesta ja Leia on siinä pidemmällä.
 
Nemon tokoprojekti on vähän jäänyt taka-alalle, mutta äsken laitoin kyselyitä josko mahduttaisiin johonkin kokeeseen vielä tälle keväälle- kesän alkuun. Nemon tulevaisuus on vielä vähän epäselvä, luultavasti alkusyksystä sen olisi tarkoitus pakata tavaransa ja palata kotiin. Saa nähdä.

Leevi täytti tiistaina tasan 12 vuotta! On sen kanssa pitkä matka kuljettu ja monenlaista yhdessä koettu. Päivääkään en antaisi pois, olisin taatusti ihan erilainen ihminen jos ei olisi tuota pientä otusta ollut kanssani kasvamassa aikuiseksi ja jakamassa elämän iloja ja suruja. Ja joka ikinen päivä tuo koira opettaa minulle niin paljon. Vaikea kuvitella että se olisi vielä vanha, meno on vauhdikasta ja olemus päivä päivältä leikkisämpää :)