27.7.2013

Paluu tokokisoihin

Se tunne, kun kaikki liikkeet tuntuu hajoavan käsiin juuri ennen koetta.. Niin kävi myös viime viikolla, heti sen jälkeen kun sain meiliä että hyvinkään kokeesta olisi vapautunut meille paikka avoimesta luokasta. Treenattiin jokaisena päivänä tällä viikolla. Ensin koira ei osannut enää liikkeestä maahanmenoa, sitten kusi luoksari, sitten liikkeestä seisominen, nouto oli ihan kamala ja koiran viretilakin vaihteli ihan laidasta laitaan. Eilen totesinkin vain että tehdään pelkkä paikkis ja vain ketseltiin Amyn ja lappareiden treenejä illalla. Ja kun Leia oli tekemässä vain sen makuun, aivan sen selän takaa juoksee huutava lapsilauma ja ajattelin siellä kauempana kenttää seisoskellessani että voi apua jos nuo muksut keksii mennä vaikka taputtamaan ja leikittämään sitä.. Eih! Onneksi Leia ei ottanut niistä häiriötä :) Mutta joo sitten itse kokeeseen.

Suuntana oli siis Hyvinkää ja oltiin kerrankin hyvissä ajoin koepaikalla, ja en edes eksynyt vaikka vilkasin vain nopeasti kartasta että miten sinne kävellään juna-asemalta. Harvinaista. Yritin olla panikoimatta paikallamakuuta, joten käytiin Leian kanssa metsässä mustikassa :D Oli ihan mielettömän kuuma, etenkin siinä kentällä mihin paistoi aurinko ihan suoraan.

Tässä Leian pisterivistö:

Paikalla makaaminen: 9, oli ollut vähän levottoman näköinen puoli välissä, mutta se pysyi kauniisti!
Seuraaminen: 8, ohjaaja ei osaa kävellä, eikä varsinkaan kääntyä ;)
Maahanmeno: 8,5, vähän varmistelua kun yritin tsekata menikö se maahan vai ei..
Luoksari: 5, tuomari totesi vain että minkäs teet jos jarrua ei vaan ole.. :) Stoppi siis valui..ja valui.
Seisominen: 10
Noutaminen: 9,5, vähän vino perusasento
Kaukokäskyt: 9, annoin väärän jättökäskyn niin Leian ei heti hiffannut että tehdäänkö tässä nyt makuuta vai mitä ihmettä..
Hyppy: 7,5, jotenkin löysä suoritus, meni ja tuli hitaalla ravilla, ja vähän vino perusasento.
Kokonaisvaikutus: 8

-> 164p. AVO1 ja sijoitus 2/10

Se olis sitten niinkun voittajaan seuraavaksi! Niin hyvä fiilis!

Kaikkein tyytyväisin olin tuohon makuuseen, sitä on treenattu koko kevät ja kesä niin paljon että ihan parasta että se toimi! Kannatti treenata, vaikka välillä ajattelin että ihan tyhjän kanssa - ei se tule kokeessa toimimaan. Nyt vaan jatketaan treenaamista, jotta siitä saadaan mahd.varma jatkossakin.

Muutenkin Leian tekemiseen olin tyytyväinen, vaikka oli niin kuuma se jaksoi yrittää eikä se ottanut minusta painetta. En oikeestaan edes jännittänyt enää paikallamakuun jälkeen, ja pystyin itse olemaan paljon rennompi kehänauhojen sisällä. Vähän sekoilin käskyissä välillä, kävelin hassusti ja sellasta pientä.. Liikkeiden väleissä en ollut kovin johdonmukainen. Yleensä jätän sen maahan kun edellinen liike loppuu, mutta tuo Harjula olikin niin vähäsanainen tuomari että päädyinkin pitämään Leiaa mukana liikkeiden välit. Toimi se noinkin, ei sillä.

Huh. Seuraavat kisat on sitten tosiaan voittajassa. Se tarkoittaa tunnarin aktiivista treenaamista, seuraamisen askelsiirtymiä ohjaajalle, metallinoutoon vauhtin saamista ja ruudun loppuosan treenaamista. Kiire ei ole lähteä keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen. Nyt leijutaan vielä tässä kuplassa ja nautitaan yhden uuden etapin saavuttamisesta :)

19.7.2013

Kivun syytä etsimässä

Tänään suunnattiin Leevin kanssa nenät kohti eläinsairaala Aistia, Myyrmäkeen.

Kivuista ei tänään ollut tietoakaan, kun koiruus on ollut nyt 10 päivän tehostetulla kipulääkekuurilla. Kuten aiemminkaan ei neurologikaan päällisin puolin löytänyt koirasta mitään vikaa, liikkuminen oli normaalia, refleksit toimii normaalisti, yleistila hyvä. Leevi jännitti itseään kovasti käsiteltäessä, mutta antoi taivutella itseään eikä osoittanut kipua missään vaiheessa.

Päätettiin sitten ottaa Leevistä magneettikuvat, josko sieltä löytyisi syy äkillisiin kiputiloihin.
Mitään hälyyttävää sieltä ei löytynyt, eikä eläinlääkäri nähnyt leikkausta tarpeellisena mikäli koiran vointi pysyy ennallaan. Lievä välilevypullistuma kuitenkin C5-6 alueelta vasemmalta puolelta ja rappeutumaa välilevyistä C5-6 ja C6-7. Selkäydin, hermojuuret ja nikamat normaalit.
Välilevynpullistuma on hyvin pieni eikä aiheuta puristusta, mutta voivat kuitenkin aiheuttaa tuollaisia kiputiloja.

Ohjeena rajoitettua liikuntaa (taas) ainakin kuukauden verran, ei riehumista, leikkimistä, hyppimistä tai juoksemista. Ei myöskään kipulääkettä ellei kipuja tule lisää. Jos tulee niin sitten suunnataan takaisin Aistiin, muuten elellään normaalisti.

Ja Leevihän itse elelee aika maltillista elämää, se ei leiki muutenkaan muiden koirien kanssa eikä yleensä sähläile mitään holtittomasti. Ainut mistä on luovuttava on agility, niin kurjalta kun se tuntuukin. En halua rikkoa koiraa ottamalla riskejä sen kanssa. Mejää kuitenkin uskallan sen kanssa treenata ja ehkä tokoakin sitten jos kipuja ei enää kuukaudenkaan päästä näy. Koiran ehdoilla. Jotain tekemistä sille täytyy kuitenkin keksiä ettei se kohta passivoidu ihan täysin...

Rauhoituksen jäljiltä haukku on vähän sekaisin rauhoitusaineista.. Tunnisti kyllä ääneni kun tulin hakemaan sitä, mutta käveli ohi ja meni heiluttamaan häntää klinikan hoitajalle.. Kotona se on yrittänyt katsella rottien elämää, mutta uni voittaa melko pian.

Kyllä se tästä, täytyy vain toivoa etteivät nuo kivut taas palaa takaisin ja koira saisi elellä tavallista koiranelämää vielä hyvän aikaa :)

11.7.2013

Leevi sairastaa..taas.

 Leevin kesä on ollut poikkeuksellisen hiljainen. Se on saanut nautiskella auringon paisteesta kotiterassilla, syödä tuoretta ruohoa metsästä, haistella lämmintä kesätuulta, käydä rauhallisilla kävelyillä ja pitää yleistä järjestystä yllä nuoremmilla koirille . Treenikentille se on päässyt turistin roolissa, mutta mitään se ei ole päässyt tekemään. Mutta täynnä intoa se on ollut kokoajan ja hirveä palo päästä tekemään, ikävä sanoa terveen oloiselle koiralle että sori vain mutta tänäänkin saat vain fiilistellä tolppaan kytkettynä muiden treenejä.. Niin ja yhden lenkin tai treenireissun päivässä se joutuu skippaamaan kokonaan ja nukkua kotona. Tuntuu niin kurjalta jättää sitä kotiin, mutta hiljaa hyvä tulee.. Turha kiirehtiä ja ottaa riskejä että kipu palaa takaisin.

Leevi ehti olla sen edellisen kipuepisodin jälkeen 3 viikkoa täysin ilman kipulääkettä ja koira näytti päällisin puolin olevan elämänsä kunnossa. Vain minä jarruttelin sen menoa koska pelkäsin takapakkeja. Liikkui puhtaasti ja oli entiseen nähden paljon energisempi koska liikunta ja aivotyö on entiseen nähden vähentynyt radikaalisti.

Maanantaina sitten palailin lomalta töihin, ja kun illan suussa palasin takaisin kotiin ei Leevi iloinnut tulostani lainkaan. Ei nauravia silmiä, ei heiluvaa häntää, ei yhtään vahingossa päästettyä haukahdusta. Sen sijaan kotona odotti vinossa asennossa kulkeva koira, joka halusi vain mennä sohvan alle suremaan oloaan, koko koiran olemus oli surullinen ja väsynyt, Leevi näytti todella kipeältä.

Tunnin verran vietin aikaa puhelimessa soitellen sinne tänne. Kaikkialla neurologille oli hyvin vaikea päästä, ajat kortilla ja lääkärit lomilla. Hemmetti! Lopulta saatiin aika Aistiin päivystykseen, mutta sieltä käsin pystyttiin vain konsultoimaan neurologia ja tutkimaan koira päällisin puolin. Kipulääkekuurilla mennään, puolet vahvemmalla kun kuukausi sitten.  Koirassa ei siis löytynyt vielä mitään, mutta eläinlääkärikin toki huomasi että pään kääntäminen toiseen suuntaan saa aikaan Leeville valtavan kivun. Yöllä kuitenkin kun kotiin lähdettiin alkoi koiruus jo näyttää aavistuksen paremmalta, se kulki suorassa ja ravasikin hieman, niin ja heilutti yöllä häntäänsä kun kahden maissa palattiin lenkiltä kotona odottaneiden hauvojen kanssa. Onneksi hyvä ystäväni tuli Leeviä katsomaan seuraavana päivänä ollessani töissä ja Leevi oli ilahtunut suunnattomasti, halunnut rapsutuksia ja syliä :)

Nyt Leevi elelee taas hyvin rauhallisesti, päivät se on isossa metallihäkissä ja illatkin yritän vähän kontrolloida sen menoa. Korttelinympäryslenkkejä.. Kipulääkkeet puree sillä se ei yhtään varo itseään, hyppelee sohville ja sänkyyn, juoksee jne.. Jotain sen selässä/niskassa on, mutta nyt se ei tunne sitä itse.

Ensi perjantaille saatiin aika neurologille Aistiin. Se oli lähin aika mitä on mahdollista saada ja sain järjestettyä itselleni vapaaksi töistä tuon päivän. Toivottavasti silloin joku asia selviäisi, kun saadaan kunnolla tutkittua missä vika. Sitten vasta ollaan viisaampia.

5.7.2013

Junaillen siellä ja täällä

 
Viimeinen lomaviikko.. Yhyy. Maanantaina suunnattiin lempäälään sukulaisia moikkaamaan ja vietettiin siellä mukavat neljä päivää. Eilen siis palattiin kotiin, koska piti rientää viimeisiin ohjattuihin aksatreeneihin ennen kesätaukoa.
 
Tänään tehtiin järvenpää-visiitti Karoliinan ja Nemon luokse. Leevi ei ollut kovin innostunut reissusta, etenkään kun sen ilkeä omistaja heitti sen veteen lämpömittarin näyttäessä turhan korkeita lukemia. Leia sen sijaan uiskenteli venerannassa tyytyväisenä sorsien keskellä ja viihdytti (ja kauhistutti) Nemoa hepuliralleillaan.. Leevi on tänään ollut jotenkin väsynyt tästä reissaamisesta, se selvästi tarvitsee lepoa ja palautumista reissuista enemmän kun Leia.
 
Eilen ajattelin ettei Leiakaan varmaan itsestään jaksa parastaan antaa treeneissä kun kotona käytiin vaan kääntymässä ennen treenejä, eli ei ollut saanut levättyä koko päivänä. Mutta mitä vielä, Leialla oli enemmän vauhtia kun pitkään aikaan ja se irtosi hyvin. Sain tehdä töitä että pysyin mukana, että olisin oikeassa paikassa riittävän ajoissa. Hinkkailtiin persjättöjä, mikä ei tuolle koiralle olekaan mikään ongelma vaan tälle kartturille. On niin kiva jäädä katselemaan koiraa ja sitten huomata että on armottomasti jo myöhässä.. Leialla oli niin siistiä ja kivaa että alkaa tämä agilityinnostus taas nostamaan päätään! Niinpä suuntaamme tiistaina epiksiin, ja agikentälle ensi viikolla hinkkailemaan keppejä, ja persjättöjä, ja oikeaa ajoitusta, ja rytmitystä jajaja..