11.7.2013

Leevi sairastaa..taas.

 Leevin kesä on ollut poikkeuksellisen hiljainen. Se on saanut nautiskella auringon paisteesta kotiterassilla, syödä tuoretta ruohoa metsästä, haistella lämmintä kesätuulta, käydä rauhallisilla kävelyillä ja pitää yleistä järjestystä yllä nuoremmilla koirille . Treenikentille se on päässyt turistin roolissa, mutta mitään se ei ole päässyt tekemään. Mutta täynnä intoa se on ollut kokoajan ja hirveä palo päästä tekemään, ikävä sanoa terveen oloiselle koiralle että sori vain mutta tänäänkin saat vain fiilistellä tolppaan kytkettynä muiden treenejä.. Niin ja yhden lenkin tai treenireissun päivässä se joutuu skippaamaan kokonaan ja nukkua kotona. Tuntuu niin kurjalta jättää sitä kotiin, mutta hiljaa hyvä tulee.. Turha kiirehtiä ja ottaa riskejä että kipu palaa takaisin.

Leevi ehti olla sen edellisen kipuepisodin jälkeen 3 viikkoa täysin ilman kipulääkettä ja koira näytti päällisin puolin olevan elämänsä kunnossa. Vain minä jarruttelin sen menoa koska pelkäsin takapakkeja. Liikkui puhtaasti ja oli entiseen nähden paljon energisempi koska liikunta ja aivotyö on entiseen nähden vähentynyt radikaalisti.

Maanantaina sitten palailin lomalta töihin, ja kun illan suussa palasin takaisin kotiin ei Leevi iloinnut tulostani lainkaan. Ei nauravia silmiä, ei heiluvaa häntää, ei yhtään vahingossa päästettyä haukahdusta. Sen sijaan kotona odotti vinossa asennossa kulkeva koira, joka halusi vain mennä sohvan alle suremaan oloaan, koko koiran olemus oli surullinen ja väsynyt, Leevi näytti todella kipeältä.

Tunnin verran vietin aikaa puhelimessa soitellen sinne tänne. Kaikkialla neurologille oli hyvin vaikea päästä, ajat kortilla ja lääkärit lomilla. Hemmetti! Lopulta saatiin aika Aistiin päivystykseen, mutta sieltä käsin pystyttiin vain konsultoimaan neurologia ja tutkimaan koira päällisin puolin. Kipulääkekuurilla mennään, puolet vahvemmalla kun kuukausi sitten.  Koirassa ei siis löytynyt vielä mitään, mutta eläinlääkärikin toki huomasi että pään kääntäminen toiseen suuntaan saa aikaan Leeville valtavan kivun. Yöllä kuitenkin kun kotiin lähdettiin alkoi koiruus jo näyttää aavistuksen paremmalta, se kulki suorassa ja ravasikin hieman, niin ja heilutti yöllä häntäänsä kun kahden maissa palattiin lenkiltä kotona odottaneiden hauvojen kanssa. Onneksi hyvä ystäväni tuli Leeviä katsomaan seuraavana päivänä ollessani töissä ja Leevi oli ilahtunut suunnattomasti, halunnut rapsutuksia ja syliä :)

Nyt Leevi elelee taas hyvin rauhallisesti, päivät se on isossa metallihäkissä ja illatkin yritän vähän kontrolloida sen menoa. Korttelinympäryslenkkejä.. Kipulääkkeet puree sillä se ei yhtään varo itseään, hyppelee sohville ja sänkyyn, juoksee jne.. Jotain sen selässä/niskassa on, mutta nyt se ei tunne sitä itse.

Ensi perjantaille saatiin aika neurologille Aistiin. Se oli lähin aika mitä on mahdollista saada ja sain järjestettyä itselleni vapaaksi töistä tuon päivän. Toivottavasti silloin joku asia selviäisi, kun saadaan kunnolla tutkittua missä vika. Sitten vasta ollaan viisaampia.

Ei kommentteja: