24.11.2013

Enemmistö pieniä valkoisia






 

 








 


 


 


 





 



 





Meillä on ollut piisoniherra Nemo hoidossa viime lauantaista saakka. Leevi on tyytyväinen kun on samanhenkistä seuraa tarjolla :)

17.11.2013

Leia 5 vuotta

 
Leialla tuli 11.11. tasan 5 vuotta mittariin :) Uskomatonta miten aika rientää, ihmettelen sitä joka vuosi.. Paljon ollaan yhdessä jo tähän asti nähty ja koettu, toivottavasti on vielä paljon yhteisiä seikkailuita edessä.

Hyvästit pentusuunnitelmille ja paluu arkeen

Blogin äärellä pitkästä aikaa. Nopeimmat ehkä huomasivat että poistin Pentuprojekti-sivun pois ylälaidasta, sillä kaikesta huolimatta meille ei olekaan pentuja odotettavissa loppuvuodelle.

Astutuksen jälkeen Leian vauhdikas olemus muuttui melkein heti. Vauhdikkaat metsälenkit, vetojuoksut ja aktiivinen treenaaminen jäivät heti pois päiväjärjestyksestä ja Leia on saanut viettää leppoisaa kotikoiran elämää jo yli kuukauden verran. Leia eläytyi tiineen mamman rooliin loistavasti, suurin osa vuorokaudesta kului vain sohvalla nukkuessa, loput rapsutusten kerjäämisessä ja ruuan odottamisessa. Toki lenkkeiltiin ja pidettiin kuntoa yllä, mutta Leia vaati myös useampia pelkkiä nukkumispäiviä.
Meidän kesyrottiin se tykäistyi ihan yllättäen, eikä tarvinnut enää pelätä rottahenkien puolesta tyyppien jaloitellessa lattialla. Leia opetteli myös taitavasti avaamaan keittiön koiraportin, koska ylimääräinen ruoka oli toki tarpeen ja neiti elätteli toiveita että keittiön kaapeista itsekseen tipahtelisi ruokaa nälkäiselle äidille, niinpä se istui siellä ja odotteli.. Mahakin alkoi kasvaa ja painoa tuli kilo lisää.. Muiden koirien kanssa ei suostuttu leikkimään ja yrittäjät saivat aika äkkiä nenillensä jos yrittivät yhtään liian tuttavallisesti kutsua leikkiin..Sen sijaan vieraiden ihmisten syliin se halusi käpertyä kokonaan, ihan kenen tahansa ja kuinka pitkäksi aikaa vain. Hellyyspula oli aivan mieletön..
Pikkuhiljaa sisäinen pessimistini alkoi väistyä ja aloin uskomaan kaikkien vakuutteluita siitä että eiköhän se ole tiine.

Ultraan mentiin kun päiviä vikasta astutuksesta tuli täyteen 30. Ultralla ei kuitenkaan löydetty ainuttakaan koiranalkua vaikka kuinka etsittiin :/ Leia on edelleen omasta mielestään tiine, mutta virkistynyt tämän viikon aikana hurjasti. Nyt paukuttaa häntä taas kaappien ovia ja seiniä, Leeviä käydään hakemassa leikkimään jne.

Täytyy myöntää että pettymyksen määrä on kyllä melkoinen, mutta tälläistä tämä elämä vaan on, vastoinkäymisiä tulee eikä niille voi mitään. Ehkä silläkin oli tarkoituksensa että Leia ei tullut tiineeksi, niin ainakin haluan uskoa. Enempää en olisi voinut pentuprojektin eteen tehdä, joten asian miettiminen ei oikein johda mihinkään.

Harmittaa pentuja odottaneiden puolesta, oli ikävä ilmoittaa kaikille että Leia jäi tyhjäksi kaikesta huolimatta. Vaikka yritinkin ultraan asti olla lupailematta liikoja, oli näitä pentuja odottamassa jo monia ihania ihmisiä. Aktiivisia ja motivoituneita ihmisiä, joille olisin hyvillä mielin voinut pentuja luovuttaa. Toki mukaan mahtui toisenlaisiakin kyselyitä.

En kuitenkaan kadu niitä satoja, tuhansia tunteja minkäverran on asiaa pohdittu ja puntaroitu, etsitty sopivaa urosta kissojen ja koirien kanssa, reissailtu ympäri suomea ja vaihdettu sähköposteja, istuttu kursseilla ja luennoilla, haalittua tietoa ja taitoa, haettu kennelnimeä, mietitty omia tavoitteita ja suunniteltu kaikenlaista.. Olen saanut niin mahtavia ystäviä ja hyviä kokemuksia tämän projektin aikana :)

Todennäköisesti Leia steriloidaan tulevan kevään aikana. Moni (fyssarit ja eläinlääkärit lukuunottaen) on yrittänyt ehdottaa jos astutusta kokeilisi vielä keväällä uudestaan, kun tuo kuitenkin on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Leia olisi silloin 5v. ja n.7kk, ensisynnyttäjäksi aika paljon rodun keskimääräistä vanhempi. Haikein mielin jätän Leian pois jalostuksesta, mutta uskon että se on kuitenkin oikea ratkaisu. En voisi ikinä antaa anteeksi itselleni jos Leia vaikka itse vahingoittuisi synnytyksessä tai pennuillle kävisi jotain ikävää. Korkeampi ikä on kuitenkin aina riski. Näillänäkyminen hautaan siis omat kasvatussuunnitelmani tai ainakin ne siirtyy kaukaiseen tulevaisuuteen. Ehkä sitten joskus, jos käsiin vielä osuu sellainen koira jonka pohjalta haluan kasvatustyötä lähteä rakentamaan ja joka vastaa omia ihanteitani/kriteerejäni kaikissa suhteissa. Aika näyttää.