5.10.2011

kuka voisi kellot seisauttaa..?

Syksy on vuoden parasta aikaa, kunpa se vaan kestäisi mahdollisimman pitkään. Päivät, viikot, kuukaudet vaan kuluu niin nopeasti etten pysy perässä! Koko vuosikin on pian ohi..
Välillä tuntuu että aika menee hukkaan, en ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin ehtiä ja harrastusten osalta ei olla saatu juuri mitään aikaan..

Koirilla on ollut mukavaa viimepäivät, niiden ei tarvinnut olla yksin lainkaan, kun olen tehnyt yövuoroja ja kaverini on pitänyt niille seuraa. Päivisin on ollut aikaa ulkoilla tunteja metsissä, ja jopa Leevi on nyt kirmaillut onnessaan metsälenkeillä. Kameraakin olen koittanut ulkoiluttaa, ettei se ihan pölyttyisi hyllyn päälle, mutta kuviin en ole kovin tyytyväinen. Nämäkin kuvat on niin tylsiä, en vaan saa tallennettua sitä ihanaa väriloistoa mitä omilla silmilläni näen. Masentavaa.

Leevi aiheutti taas eilen uuden huolenaiheen. Se okseni aamupäivällä yllättäen kaiken edellisenä päivänä syoneensä ruuan, ja muuttui sen jälkeen aivan voimattomaksi. Se aristi koskettamista, kulki häntä alhaalla ja vetäytyi sohvan alle, ei syönyt, ei edes juonut, lenkille se ei halunnut ja hakeutui vaan mahdollisimman pieneksi murjottamaan kohtaloaan. Tuli heti mieleen että liittyiskö tämä nyt siihen viimeviikkoiseen sipulin syömiseen.. Edessä oli siis soittelua eri eläinlääkäreihin, joista parista ensimmäisestä tuli kehoitus soittaa muualle, ei vapaita aikoja samalle päivälle ollut, kunnes sitten sain yhteen paikkaan alle tunnin varotusajalla ajan :)
Eläinlääkäri epäili jotain akuuttia vatsatautia, ja nesteytti Leeviä hieman sekä laittoi sille pahoinvoinninestolääkettä. Muuten kaikki näytti olevan kunnossa, vähän apeahan se oli ja vähän vatsaansa aristi, mutta ei mitään sen kummempaa. Leevi piristyikin samantien, ruoka ja vesi maistuu normaalisti, eikä sen yhden oksentamisen jälkeen ole ollut mitään viitteitä vatsataudista. Se on normaali, iloinen ja päättäväinen oma itsensä :) Se on kyllä koira, joka on heti maailman surkeimman näköinen otus kun sillä on joku huonosti. Leiasta taas on hyvin vaikea nähdä koska sillä on kipuja, kun sitä ei tunnu lannistavan mikään. Vaikka olo olisi mikä, niin aina on isompi kasa positiivisia asioita ;)

Treenaamisessa pitäisi taas aktivoitua.. Nyt kun on vielä sopivat ilmat kaikenlaisiin harrastuksiin. Huomenna mennään agittaamaan Leian kanssa, ja ehkäpä sitten loppuviikosta voisi palautella mieleen jälki- ja vetohommia. Nyt on aika nauttia syksystä ja ulkoilusta :)



















5 kommenttia:

Amy kirjoitti...

Leevi on varmaan jo ihan ok? :)

Ai kato. Meinaat mahdollisesti ilmoa Leian Porvoon kokeesee! :D Ootko miettinyt miten menet sinne? Mä tuun mukaan! Mikäli paikan päälle pääsy ei osoittaudu liian vaikeeks :P

Nea kirjoitti...

Voi hitsi, onneks ei sitten kuitenkaan mitään pahempaa ollu :/ Mä kyllä pelästyisin ihan kamalasti jos Dusty tekis noin

Laura kirjoitti...

Joo, Leevi on tosiaan siitä illasta saakka ollut aivan normaali :) En nyt kyllä yhtään tiedä mikä sille tuli, ehkä vaan se oksensi kerralla niin paljon että meni huonovointiseksi.. Vaikea sanoa. Pahoinvoinninestolääkettä saatiin mukaan, mutta ei ole ollut tarvetta sitä antaa. Ruokkinutkin olen nyt ihan normaalisti rasvaisella lihalla ja luilla, eikä ole ollut mitään ongelmia sen suhteen..

Amy/ Joo kyselin tosiaan niiltä sen kentän sijainnista, eikä pitäis olla mahdoton kävelymatka :D Hesasta tosiaan pääsee bussilla sinnepäin. Ja joo matkaseura on enemmän kun tervetullutta!

Anni kirjoitti...

Hah, en nyt siitä hyvännäköisestä menosta tiiä, mutta hyvinhän meillä meni. Kiitos. :) Sunnuntaina viuhdotaan riksussa uudestaan. Saa nähdä miten meidän sillon käy. :P

Mia kirjoitti...

Heitettiin teitä haasteella, löytyy meidän blogista. :D