Leevi saapui kolme viikkoa kestäneeltä reissultaan lempäälän kulmilta keskiviikkoiltana. Piisoni oli siis ensimmäistä kertaa juoksuhoidossa äitini luona, ja ilmeisesti hyvin oli mennyt kun ei siitä meinattu enää luopuakaan.. ;-) Kotiin se tuli kuitenkin mielellään, ja intoilee Leian perään minkä kerkeää. Leiaa ei kiinnosta tippaakaan tuollainen perässä piipittävä innokas pikkukoira..
Ylläoleva kuva on otettu tänään pesupäivän päätteeksi. Hyvin huomaa että turkkia alkaa olla päässäkin jo aika kivasti, turhaa pelkäsin ajaa turkki alas sen pelossa ettei se kasvakaan takaisin.. Nyt sitä olisi taas vaikka muille jakaa. Saa nähdä saisinko sen ensi vuonna yhteen näyttelyyn ilmoitettua, ihan vain mielenkiinnosta haluaisin kuulla mitä siitä sanotaan.. Viimeksi se oli kehässä noin seitsemän vuotta sitten..
Ja sitten tämä toinen tapaus.. Leiasta on tullut aivan mielettömän hellyydenkipeä ja mukavuudenhaluinen pieni koira. Joko se on oikeasti tiine tai sitten sillä on vain hyvin aito valeraskaus aluillaan. Nisätkin alkaa erottua selvemmin. Astutuksesta on siis nyt tasan 2 viikkoa, eli ultraamiseen on vielä toinen samanlainen aikaa.
Leia nukkuu sohvalla melkein kaiken aikaa, ellei se onnistu tunkeutumaan mielummin jonkun syliin pienelle kerälle. Yöt se hakeutuu nukkumaan ihan kylkeen kiinni. Aamulenkille löntystellään hihna löysällä perässä, mutta treenaaminen on yhä huippukivaa koska tahansa. Ruokakipolle tullaan myös nanosekunnissa. Treenattu ollaan kovin vähän, mutta ensi viikolla aloitetaan tokoilemaan kuukauden tauon jälkeen. Agilityt pidetään suosiolla tauolla, ainakin kunnes selviää onko se tiine vai ei. Kennelyskää ainakin on ollut liikkeellä, eikä hallilla häärääminen ole varmasti nyt kovin järkevää senkään takia. Katsotaan, ja odotellaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti