10.4.2013

2x2=6

Agilityesteiden opetus noille molemmille piskeille on ollut suhteellisen helppoa, kun ovat niin uteliaita, eivätkä yleensä ihan pienestä jää aristelemaan mitään vaan mennään vaan tukka liehuen seuraavalle esteelle. Mutta kepit, ne on sitten ollut pirun vaikeat molemmille koirille!

Leevin kanssa kun aloitettiin alkeiskurssi syksyllä 2006, ainoa tapa opettaa kepit oli peruuttamalla takapuoli taivasta kohti ja ohjata koiraa namilla. Meni pari vuotta ennen kun edes kuulin että kepit voi koiralle opettaa jotenkin muuten. Tuo namiohjaus tuntuu nykypäivänä olevan ihan vanhanaikainen juttu. Menikin vuosia ennen kun Leevi oikeasti tajusi että pujotellessa voi katsoa ihan eteenpäinkin ohjaajan käsien sijaan ja että ohjaaja voisi olla kauempanakin. Ja me edelleenkin esitellään kisoissa mitä kummallisempia virityksiä kepeille menosta, koska en uskalla vieläkään jäädä "väärälle" puolelle keppejä. Leevi kyllä hakee kepit hyvin ja nykyään suorittaa ne melko itsenäisesti ja nopeasti, mutta toinen puoli on sille edelleenkin tosi vaikea koska sitä on vahvistettu niin vähän.

No sitten tuli Leia kuvioihin ja kuten monessa muussakin asiassa ajattelin että Tämän koiran kanssa vältytään sitten keppiongelmilta opettamalla sille heti alusta pitäen itsenäiset kepit. Ja kappas, nyt parin vuoden treenaamisen jälkeen mulla on koira joka ei vieläkään osaa keppejä!

Ensin kokeiltiin kujakepeillä ja tehtiin paaaljon toistoja. Leia juoksi hyvin ohjaajasta irroten namikipolle kujien päähän. Kaventaminenkin sujui, kunnes tyssäsi siihen että ihan suoria keppejä se ei halunnut suorittaa vaan juoksi täysiä ohi, vaikka tekikin mutkattomasti hyvin kapeaa kujaa.

Sitten keksittiin verkot ja päästiinkin suoraan siirtymään suorille kepeille, mikä suuri askel eteenpäin!
Nyt on vuosi treenattu verkoilla ja Leian kepit on todella hienot - verkoilla. Olen saanut purettua niitä hiljalleen pois niin että verkkoja on parhaimmillaan ollut vain muutamia. Ja lopputreenistä olen saattanut ottaa kaikki verkot pois, eikä koira ole huomannut mitään eroa vaan pujotellut hienosti. Kunnes sitten on tajunnut ettei verkkoja ole, ja on seuraavalla toistolla vaan seisonut keppien vieressä tiedottomana tai valinnut keppivälin ihan arpomalla. Ja kun olen itse turhautunut ja lähettänyt sen uudestaan, niin Leia on vetänyt herneet nenään ja paineistunut, mitä se tekee vaan silloin kun se ei rehellisesti vain ymmärrä mitä siltä haluan.

Monenlaista neuvoa olen saanut. Osan mielestä verkoista ei kannata luopua, koska se on toiminut niin hyvin - ja varmasti se pian ymmärtää mistä on kyse. Osa kannattaa käsiohjausta, osa vannoo kujien nimeen ja osa puhuu 2x2 metodista. Viimeisempään vähän epäillen suhtauduin, koska mietin että meneekö Leia lopullisesti sekaisin jos esittelen sille saman asian jo kolmatta kertaa ihan eri taktiikalla. Sitten juttelin Saran kanssa pääsiäiskisoissa asiasta, jolla on aina hyviä vinkkejä takataskussa liittyen koulutusjuttuihin, että kiitos vaan sinne!

Leialla siis alkoi n.10 päivää sitten tehokas keppikoulu tuossa meidän pikkuruisessa pihassa. 2x2 metodilla siis, johon sain Saralta hyvät ohjeistukset ja videolinkin. Lähtötilanne oli se että Leia tarjosi yhdelle keppivälille merkkiä ja nenäkosketusta, kunnes sitten keksi mennä keppien läpi melkein vahingossa ja palkkasin sen ruhtinaallisesti. Siispä treenit on jatkuneet joka ikinen päivä, joskus kaksikin kertaa. Eilen Leia teki jo kuuden kepin suoraa eli ollaan jo ihan loppusuoralla!
Olen voinut itse seistä terassilla ja lähettää sitä suoralle keppiriville, juosta vieressä tai lähettää eri kulmista. Leia on ymmärtänyt homman jujun = etsi aina seuraava keppiportti ja näin ollen sille on tullut varmuus siihen tekemiseen. Se ei paineistu, koska se tietää mitä siltä haluan. Verkot on siis taaksejäänyttä elämää ja hyvä niin. Leian kepit on edenneet 10 päivässä enemmän kun 2 vuodessa aikaisemmin. Olisi pitänyt uskaltaa kokeilla jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt näyttäisi ihan realistiselta että kesällä päästäisiin kiertelemään agikisoissa myös Leian kanssa.

Nyt pitäydyn tässä kuudessa kepissä hetken, ja lähdetään viemään tätä ajatusta pois kotipihasta erivärisille kepeille hallille. Ja kun se hallillakin alkaa toimia, niin voidaan kohta lisätä kaksi 6:n kepin keppisarjaa.. Aika toiveikas olen tämän suhteen, nyt näyttää niin hyvältä että on todellakin syytä olla iloinen!

Leian keppiprojekti jatkuu, siitä lisää myöhemmin. Nyt vielä yksi setti keppejä ja iltalenkille.

4 kommenttia:

Nea kirjoitti...

Kuulostaapas toi Leian osio niin tutulta! Meillä on ihan täsmälleen samanlaisia ongelmia ollut Dustyn kanssa.

Meillä tosin sillä erolla että huomaa että aina kun ollaan ahkerammin tehty verkoilla niin edistyy....meillä vaan se kun kerrostalossa asutaan niin ei oo omaa pihaa jossa vois treenata, eikä tällein talvella olla päästy treenaamaan kun se joka toinen viikko kun ei ole hallille vapaatreenikorttia :/

Sanna kirjoitti...

Opetin Siirille kepit 2x2 metodolla parissa viikossa. Kesällä mökillä lomaa viettäessä oli helppo tehdä pari lyhyttä treeniä päivässä irtokepeillä ja parissa viikossa Siiri oppi hienot ja itsenäiset kepit. Eikä tarvitse häivyttää mitään. Toki varmuutta ja eri kulmia sai hioa senkin jälkeen. Kannattaa vaan aika nopeaan tahtiin lisätä keppipareja eikä jämähtää esim. siihen kuuteen keppiin. Jos kovin kauan treenaa vaan kuudella, voi eteneminen olla hankalampaa kun taas alkaa lisäilemään.

Laura kirjoitti...

Nea/ Joo totta, kepit on kyllä sellainen este joka vaatii niitä toistoja.. Mulla onneksi on vapaatreenikortti ja pieni piha. Tosin kerrostalon toisessa kerroksessa asun, mutta rivitalolta tämä ennemmin tuntuu. Vaikea selittää :D Mutta hei onneksi ojangon kentät on alkaneet kovaa vauhtia sulaa, kyllä siellä jotakin jo pystyy treenaamaan, kuten keppejä :)

Sanna/ Joo tuo on kyllä nopea tapa opettaa koiraa :) Leia tekee nyt 6 keppiä pihalla (pieni piha, loppuu tila :D), ja näköjään onnistuu hallillakin. Nyt meinaan ruveta laittamaan hallilla kahta 6:n kepin sarjaa pienen matkan päähän toisistaan, ja pikkuhiljaa lähentää niitä niin että siitä tulee se 12. Siihen ei varmaan montaa treenikertaa mene :)

Tuo on kyllä just haastavaa ettei etene liian hitaasti, eikä liian nopeasti.

Sara kirjoitti...

Wohoo, hienoa että homma etenee :)