Tänään treenattiin ojangossa ulkokentillä (olis siihen aikaan päässyt hallillekin ja avainkin on, mutta kun ulkokentällä on vaan paljon kivempaa vaikkei siellä ole kun pari estettä). Nyt kun kenttiä ei ole vielä jaettu kummemmin, saatiin olla varsin leveästi.
Leevi pääsi pitkästä aikaa tekemään vähän agilityä, tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Se sai mennä vauvapuomia, rallatella putkiin ja tehdä ihan pienen takaakiertotreenin muutamalla pikkuisella hypyllä. Siinä oli ihan riittävästi, piisoni sai hepulin heti kättelyssä ja oli aivan liekeissä. Parin minuutin treeni sai koko koiran piristymään huomattavasti ja tuli itsekin niin hyvälle mielelle :)
Leian treenien päätteeksi olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään. Meidän agittaamisesta nyt ei vaan tule yhtään mitään, tai siis kepeistä ei tule mitään. Iski pieni epätoivo miten voin olla niin surkea kouluttaja etten saa opetettua tuolla eläimelle niin yksinkertaista asiaa. Nyt taidetaan treenata jo neljättä vuotta ja on kokeiltu ties mitä kaikkia opetusmetodeja. Ei auta kun aloittaa alusta (taas). Nyt lupaan etten koskaan, ikinä enää kisaa tuon koiran kanssa tokoa ennen kun kepit on sen vahvin este agilityradalla. Taidan aloittaa tuon 2x2 opetuksen uudelleen, alusta ja edetä niin varmasti että jos nyt mennään metsään niin voin hyvillä mielin jättää koko lajin ja todeta ettei vaan onnistu. Viime treeneissä Leia teki tosi hienoja keppejä mutta sinkoili ennen vikaa väliä jatkamaan matkaa radalla, tälläkertaa sillä ei sitten ollut mitään imua kepeille ja se meni mihin väliin sattui ja tuli mistä sattui pois. Lopetin treenin siinä vaiheessa kun Leia ei vaan useasta yrityksestä huolimatta osannut, sillä ei ollut edes pyrkimystä tehdä niitä oikein.
Putkiin se sen sijaan irtoili täysiä melkein toisesta päästä kenttää lähetettynä ja ohjasin sitä tosi kaukaa, kontakteja tehtiin myös hyvällä menestyksellä, mutta se agilitystä.
Tokon puolelta toimii paikallamakuu, seuruut, luoksarin pysähdykset ja kaukot on menneet eteenpäin. Sen sijaan Leia aloitti tänään jonkun ihmeen himmailun metallin kanssa ja varasteli hyppynoudossa heti tilaisuuden tullen. Ei auta kun treenata, vaikka vuosia ollaankin yhdessä toimittu niin vaatii aina vähän panostamista etenkin alkukevät kun aktiivisemmin ruvetaan taas tekemään. Luultavasti ongelmat kepeillä liittyy ainakin siihen mun mielentilaan (no onnistuuko, osaako se, no ei) jota se peilaa vahvasti. Kun olen tyytyväinen koiraan niin se on oikea työmyyrä joka tekee kaiken uskomattomalla ilolla ja itsevarmuudella, ja sitten taas kun olen siihen pettynyt siitä tulee epävarma hetkessä eikä mitään edistymistä tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti