Ja kotona vain tuulella käyvä narttukoira, joka potee parhaillaan juoksujaan.. Ennen juoksua se oli taas melkoisen sekaisin, koiruuden elämä oli yhtä suurta draamaa. Nyt kotona on maailman kiltein ja rauhallisin koira, joka haluaa paaaljon rapsutuksia.
Leevi muutti lauantaina hoitopaikkaansa, ja nauttii tällähetkellä elämästä kahden kissan ja yhden ihmisen muodostamassa laumassa. Kotiin sitä voidaan odottaa ehkä kolmen viikon päästä. On kyllä onni että sille on olemassa noin hyvä hoitopaikka.
Voin luottaa että sitä hoidetaan hyvin ja siitä pidetään. Lokoisat oltavat sillä on siinäkin suhteessa ettei sen tarvitse olla yksin juuri ollenkaan, ja huomiota satelee taatusti enemmän kun kotona. Sen lisäksi että Leevi on minulle hyvin tärkeä koira, on se ehtinyt hurmata monta muutakin ihmistä. Sille on aina ottajia lähipiirissä. Sikäli se on helppo hoidettava koska se muuntautuu sohvanlämmittäjästä lenkkikaveriksi ihan tarpeen mukaan, eikä todellakaan kärsi aktiviteettien puutteesta.
Se on harkitseva ja rauhallinen, ja koonsa puolesta helposti hallittava. Ei siis varmaan tarvitse ihmetellä miksi se on Leevi, joka pakkaa aina tavaransa juoksuajoiksi.. :)
Huomasin tosiaan torstaina treeneihin lähtiessä että kappas, Leiallahan on juoksu! Ovella teinkin siis äkkivaihdoksen, ja nappasin illan treenikaveriksi agitreeneihin Leevin. Leevi oli viimeksi agitreeneissä ollut muistaakseni elokuussa. Haukku oli herkässä lähdöissä, mutta rataa rakentaessa suorastaan nautin kun mulla oli koira joka ei päästänyt pihaustakaan! Leevi sai harjoitella rengasta ja sellasta iloista “rallattelurataa” eli pitkiä vauhdikkaita ympyröitä yms. Vauhtia siinä ei ollut samalla tavalla kun aiemmin olen tottunut, mutta epäilen että -21 asteessa puolen tunnin bussien odottelut ja 4 km lämppä-lenkki tekivät tehtävänsä. Ei se hidas ollut, mutta Leeviksi tavallista jähmeämpi vaikka innokas olikin. Hauskaa oli kuitenkin treenailla pitkästä aikaa pienen valkoisen kanssa :)
En vieläkään tiedä minkä lisenssin nyt hommaisin tälle vuodelle. Leian kanssa ei todellakaan ole tarkoitus kisaamaan lähteä agissa tänä vuonna, mutta seura vaatii vähintään harrastajalisenssin. Leevin kanssa taas ollaan vähän siinä tilanteessa että jos me meinataan jossain vaiheessa kisoissa pyörähtää, niin alkaisi olla korkea aika se tehdä tänä vuonna. Mutta Leevi ei todellakaan ole kisakunnossa, sen kanssa ei olla treenattu kunnolla niin pitkään aikaan että se vaatisi taas säännöllistä treeniä ja paneutumista muutamiin juttuihin. Todennäköisesti ei siis olla kummankaan kanssa kisoihin menossa, mutta jos Leevin kanssa innostuisikin kunnostautumaan ja tulee sellainen harmitus jälkeenpäin että miksei koskaan lähdetty kisaamaan vaikka se olikin mitä mainioin harrastuskaveri (ja teräshermoinen kisakaveri)..?
Leian kanssa elellään nyt kahden, ja tyhjältä tuntuu. Pirun juoksut. Täällä on selkeä "pikkukoiran vajaus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti