Vähän siellä sun täällä

Tästä blogista on kyllä tullut ihan säälittävän epäaktiivinen, kirjoitus kuukaudessa tahdilla näemmä.
Manuaali treenipäiväkirja on ollut paljon kätevämpi tapa pysyä itse kartalla missä mennään ja kuvia on tullut otettua niin vähän että eipä ole ollut mitään ihmeellisempää julkaistavaakaan.

Kevät on tapansa mukaan tuonut valtavasti intoa kaikkeen liikuntaan, retkeilyyn ja koiratreeneihin, oikeastaan ihan kaikkeen. Leia aloitti tänä keväänä pelastuskoiratreenit ja perjantai-illat vietetään tiiviisti metsässä tai raunioradalla. Ollaan myös tutustuttu ketteryysesteisiin, tottisliikkeissä nyt ei kauheasti ihan uusia juttuja pitäisi tullakaan mutta toki sekin vaatii treenaamista. Leia on sekä haussa että raunioilla täynnä intoa ja on päässyt nopeasti jyvälle siitä että ihmisten etsiminen on se juttu ja niiltä saa ruokaa. Leia etenee sekä raunioilla että metsässä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja se näyttää tykkäävän hommasta vähintäänkin yhtä paljon kun ohjaajansa.  Mielenkiintoista ja hauskaa hommasta tekee sekin että pääsee tutustumaan ja auttamaan muidenkin kun sen oman koiransa kouluttamiseen ja opittavaa on paljon monessa suhteessa - niin sunnistus ja ensiaputaidoissa, kun oman koiran lukemisessa ja monen eri lajin kouluttamisessa.

Agilityssäkin on taas motivaatio kohdillaan, talvella suunnittelin lopetanko koko lajin harrastamisen mutta jostain taas sain uutta virtaa siihenkin. Treenit on menneet oikeestaan aika hyvin, Leia alkaa pikkuhiljaa irtoamaan paremmin ja kun luotan siihen enemmän sitä lujempaa ja määrätietoisemmin sekin etenee. Kaikki kisatavoitteet olen haudannut agilityn osalta ainakin joksikin aikaa, haluan taas harrastaa samalla innolla kun alkuaikoina Leevin kanssa ja pitää vain hauskaa radalla. Tavoitteita silti on, mutta ne on tällä hetkellä saada kepeistä oikeasti hyvät (ei niin että koira tekee ne 50% varmuudella..) ja saada itselle itsevarmuutta käyttää monipuolisesti eri ohjauskuvioita.

Tokossa Leia on ottanut jättiharppauksen eteenpäin tunnarissa, mikä on tosi iso juttu. Ei ennakointia ja arpomista, vaan se oikeasti käyttää nenäänsä eikä ole kertaakaan nostanut väärää. Oma on ollut jo samassa rivissä 10-20 väärän kanssa, joskus myös väärien takana esim. ruohon ja oksien alle jemmattuna. Seuraavaksi pitäisi opettaa tuomaan se ohjaajalle asti, kun nyt olen palkannut vain oman nostamisesta. Leiahan on vähän noutohullu, siksi olen suosiolla jättänyt tuomisen opettelun vasta siihen vaiheeseen kun liike alkaa olla varma. Ruutu vaatii treeniä jottei koira varasta tai livistä ruudusta ennen kutsua ja sitten luoksetulon pysäytykset - suoraan sanoen ei mitään hajua miten saisin sen pysähtymään aina 100% varmasti myös kokeessa. Siinäpä meille treenattavaa kesälle.

Me ollaan myös käyty leikkimässä näyttelykoiria! Koska lupauduin meidän hoitolasta Sesseä esittämään nyt tulevana keväänä, kesänä näyttelyissä, ollaan me juostu sen kanssa muutamissa mätsäreissä. Pääsiäisenä Sesse oli SIN2, muut pari kertaa saanut vuoroin sinistä ja punaista. Tästä innostuneena keksin lähteä vappupäivänä viettämään sateista vapaapäivää mätsäriin omien koiruuksien kanssa. Leevihän pääsi ilmaiseksi kehään ikänsä puolesta niin pitihän senkin päästä. Leevi oli nähnyt näyttelyhihnan aiemmin aika monta vuotta sitten, mutta oli se SIN3 veteraaneissa ja voi sitä riemua kun pikkukoira pääsi esiintymään! Leevi seisoi vapaasti ihan hyvin ja heilutti häntäänsä kokoajan, ravaaminen oli vähän laukkailua välillä ja tuomariin suhtauduttiin neutraalin epävarmasti. Leia taas esiintyi tosi hienosti ja sekin oli niin innoissaan että yritti haukkua mulle että mennään jo kehään.. Punaisen nauhan sai, muttei sen suurempia sijoituksia.

Muuten ollaan vaan lenkkeilty paljon metsissä ja Leian kanssa viikko-ohjelmaan on otettu juoksulenkit ainakin pari kolme kertaa viikossa. Niin ja kaverikoirakeikoilla ollaan toki käyty, Leia on käynyt ainakin kerran viikossa ja Leevi pari kertaa kuussa.