(c) Heidi/ Kuva on otettu viime kesän koirapiknikiltä vuosi sitten.
Sain aamulla erittäin surullisen ja pysäyttävän viestin puhelimeeni, jossa Heidi kertoi Nellyn menehtyneen aamulla. Kaiken piti olla hyvin, vaikka Nelly sairastikin jokin aika sitten keuhkokuumeen. En voi sanoin kuvalla miten pahoillani olen Nellyn perheen puolesta, ja lähetänkin sinnepäin suuret osanotot ja voimahalit.
Nellystä on vuosien aikana tullut minullekin hirmuisen tärkeä koira, ilman sitä olisi paljon jäänyt oppimatta ja kokematta. Alunperin tutustuimme Heidiin ja Nellyyn koirapuistossa, kun Leevi ja Nelly olivat vasta pieniä biisonin alkuja. Tutustuttiin paremmin ja nykyiseltään Heidi koirineen on minulle erittäin läheinen ystävä.
Nelly ja Leevi on aina olleet sellainen parivaljakko, mitä ei erota kukaan ei mikään.
Kumpikaan ei ole erityisen koirasosiaalinen, mutta jo ensitapaamisesta lähtien ne ovat olleet parhaita kavereita. Monikaan ei varmasti tiedä että me Heidin kanssa järjestettiin Leeville ja Nellylle häätkin, ikää meillä pienillä koiratytöillä taisi olla sellaiset 10 vuotta.. Leevin ja Nellyn kanssa tehtiin pitkiä retkiä yhdessä metsässä, tehtiin yksi pidempi asuntovainuilu retkikin saaristossa ja mökeillä, aloitettiin koiraharrastukset tokon ja agilityn saralla, kierreltiin mätsäreitä ja kyläiltiin toistemme luona. Mieleen nousee lukuisia muistoja Nellystä. Se oli niin suuri persoona, aivan ihana pakkaus kaikin puolin vaikka tietenkin myös piisonimaiseen tapaan erittäin itsepäinen kaveri. Muistan Nellyn elämäniloisena koirana, joka nautti rapsuttelusta ja läheisyydestä, liitämisestä agilitykentillä, Leevin kanssa leikkimisestä..
En vieläkään meinaa uskoa että Nelly on poissa, ehkä sen sitten ajan kanssa ymmärtää. Meidän neljän koiran kopla koostuu enään kolmesta koirasta, ja se tuntuu aivan käsittämättömältä. Vaikkei Nelly ollutkaan oma koirani, se vietti meillä paljon aikaa, oli päivän selvää että Nelly tulee meille jos hoitopaikkaa oltiin vailla.. Siitä tuli vajaan seitsemän vuoden aikana minullekin hyvin merkityksellinen koira.
Ikävää että Nellyn kohtalo oli tämä, se lähti aivan liian varhain. Nelly sai kuitenkin elää hyvän elämän perheensä keskipisteenä ja ilopillerinä, siitä se varmasti on kiitollinen.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, joten nauttikaa jokaisesta päivästä täysillä. Rakastakaa koirianne ja olkaa onnellisia että ne ovat siinä - tässä ja nyt.
Meidän lauma tulee ikävöimään Nellyä ja muistelemaan sitä monet, monet kerrat.
Leevi on aina masentunut pidemmän tauon jälkeen kun se ei ole Nellyä nähnyt, se saa siitä koirasta aina lisää energiaa ja elämäniloa itsekkin. Leevi varmasti jossain vaiheessa huomaa ettei Nelly enää tule takaisin, mutta miten se mahtaa siitä selvitä on toinen asia. Isänikin kuolema oli Leeville kova paikka ja nyt sitten Nelly, joka oli sille myöskin hyvin tärkeä.
3 kommenttia:
Miten kukaan voi jättää näin isoa aukkoa? Mutta kai se on niin että kun on ollu niin hirveän suuri persoona, on sen aukonkin minkä jättää oltava iso.
Mä en tiedä millon mä tuun ymmärtämään, vai tuunko ymmärtämään ollenkaan ettei Nellyä enää ihan oikeasti ole.
Mulla on vaan niin käsittämättömän iso ikävä. Ja mä tiedän ettei se tuu ikinä loppumaan. Koska ei elämä ikinä tuu olemaan sama ilman Nellyä.
Te liitytte Leevin kanssa vahvasti moniin hyviin ja hauskoihin muistoihin ja kokemuksiin mitä mulla on Nellystä ja Nellyn kanssa. Mä en voi sanoa mitään muuta kun että kiitos niistä. Ihan oikeasti.
Mä oon niin kiitollinen että mä sain tuntea Nellyn edes sen 6 vuotta. Vaikka meidän yhteinen aika jäikin niin lyhyeksi, niin ne 6 vuotta oli niin täynnä onnea ja iloa. Ja Nelly opetti niin paljon.
Mä tiesin että tästä menettämisestä tulee joskus tosi tosi kovaa. Mutta vasta nyt tajuaa kuinka kovaa se ihan oikeasti on. Kuinka sitä ei vaan kestä.
Mut Laura, muista elää jokaikinen päivä kun se olisi viimeinen. Älä yhtenäkään päivänä unohda kuinka mahtavia tyyppejä sun koirat on. Ikinä ei tiedä et mikä päivä on viimeinen.
voiei, mua alkoi itkettää kun luin tämän. niin käsittämätöntä. :----(
heidille paljon voimia ja sullekin :(
Nelly ilmeisesti voi ja jättääkin aivan valtavan aukon tähän maailmaan. Todellisen arvon huomaa vasta kun sitä ei ole, nyt vasta huomaan miten tärkeä Nelly mulle oikesti olikaan, puhumattakaan miten rakas se on sulle ollut aina.
Onneksi kukaan tai mikään ei voi sulta viedä niitä muistoja mitä sulla Nellystä on. Mitkään sanat ei riitä kertomaan miten pahoillani mä Nellyn poismenosta olen.
Kun tänään tulin kotiin nappasin Leevin kainaloon, ja olin taas kerran niin onnellinen että se on olemassa. Se on ainut pysyvä asia mun elämässä, se on se joka pitää kaiken koossa. Vaikka koko maailma kaatuu päälle niin aina on Leevi. Voin vaan toivoa että saisin pitää sen luonani vielä useita vuosia, mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Lähetä kommentti